Luin Olga Temosen kirjoittaman blogi-tekstin siitä kuinka hän haluaa oman joulunsa olevan aina jämähtänyt, eli samanlainen kuin aina ennenkin. Minusta tuo termi oli niin osuva, että otin vapauden lainata sitä.
Minä haluaisin myös jouluni olevan jämähtänyt. Sellainen kuin se oli silloin lapsena, olimme vanhempieni luona koko sakki (vanhempani ja me neljä lasta, satunnaisesti tätejä tai mummoja ja aikuisiällä tietenkin meidän lasten puolisot ja lapset). Muistot lapsuuden ja nuoruuden jouluista on erittäin lämpimiä, asiat tapahtui aina samalla tavalla, oli aina samoja ruokia. Hyviä ruokia, juuri ne mitä jouluna tarvitsee. Käytiin haudoille viemässä kynttilät, saunottiin ja sitten syötiin, pitkään ja hartaasti :) Ja saatiin jokainen paketti tai pari, ja sitten saatiin valvoa pitkään, käytiin mukamas salaa kellarista syömässä kinkkua keskellä yötä. Ja joulupäivänä pääsi leikkimään pukin mahdollisesti tuomalla lelulla tai pelaamaan porukalla.
Tokikaan kaikki ei aina elämässä voi jatkua samanlaisena, jossain vaiheessa on asiat alkaneet muuttua ja pari viime joulua on olleet hieman sanoisinko omituisia. Perimmäinen syy tähän omituisuuteen on ollut se, ettei isää ole enää, lisäksi siskoni perhe on viettänyt pari edellistä joulua ulkomailla ja toisen veljeni perhe viettää joulut omalla porukallaan. Viimevuonna äiti oli meillä syömässä, eikä ollut edes lunta! Oli aika hassua, ihan mukavalla tavalla hassua kylläkin ja oli kivaa laittaa jouluruoka ekaa kertaa omassa kotona.
Tänä vuonna kuitenkin on luvassa "the one and the only oikea joulu"-meininkiä, kun ideoimme siskoni kanssa parin vuoden tauon jälkeen jouluaaton viettoa äitini luo, meidän lapsuuden kotiin! Pitkien arpomisten jälkeen siskon perhe on päättänyt jäädä Suomeen jouluksi, joten nyt on aika pistää joulu ruotuun taas ;) Toki meno ei ihan identtistä varmasti ole niihin jouluihin verraten joita joskus aikoinaan tuossa talossa on vietetty, mutta odotan innolla :)
Kuvat on viime joululta.
-Suvi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti