Valokuvia

Ilmoitin silloin kun aloin pitämään blogia että minulla ei ole kameraa,

 joten kaikki kuvat tässä blogissa on otettu kännykällä. Ja näin siis kyllä jatkuu edelleen. 

Tänä(kin) vuonna toivon joulupukilta kameraa, mutta koska meillä ei ole ollut vuosikausiin tapana ostaa joululahjoja, tiedän että sitä ei tule jos en itse sitä osta :D

Ostamme mieheni kanssa kyllä yhden yhteisen joululahjan itsellemme, 

viimevuonna ostimme uuden sängyn ja tänä vuonna ehkä sohvat. 

Tosin voi olla että ne sohvat saadaan "ennakkoperintönä" mökiltä,

 siellä on nimittäin aivan ihana vanha sohvakalusto, joka on lähestulkoon tyhjänpanttina.

 Ja meidän koirat saa kans tänä vuonna vähän kalliimman "joululahjan", ne leikataan molemmat. Joten taaskaan ei tunnu budjetissa olevan kameran mentävää aukkoa... 

Ei tosiaan siis ole aina kehumista tämän blogin kuvanlaadussa, olen innokas ottamaan kuvia ja kitisen monesti miehelleni siitä että, "voi ei miten hyvän kuvan tästäkin sais ku ois kunnon kamera!" Se reppana varmaan hommaa mulle sen kameran kohta, että saa sen kitinän loppumaan  :D Mutta sit pitäis varmaan mennä johonkin kurssille, että osais käyttää sitä!

Mun puhelimessa on kyllä joitain toimintoja siinä kamerassa, joiden pitäis aikaansaada erityyppisiä tarkennuksia ja valotuksia, mutta kuten näistä kuvista näkyy, se tarkentelee ihan just sinne mihin sitä huvittaa :D Ihan vähän vaan palo käpy kun yritin testailla tuota tarkennusta...

Vaikka kuinka yrittää asentaa sitä tarkennusta tuohon lähelle, ni ei. 

Aina se tarkentaa tuonne taustalle...

Kunnes sitten yksi niitä kymmenistä kuvista onnistuu edes jotenkuten tarkentamaan tuohon karahkaan!

Ja sitten taas ei tarkennettu mihinkään :D

Samoin oli tuon katajanoksan kanssa, otin varmaan parikymmentä kuvaa ni niistä yhdessä sain tarkennus osui tuohon etualalle.. Hohhoijjaa...

Mutta ehkä joskus vielä..
 Kannattaakohan kameraa ostaa käytettynä?
Vai pitäiskö ihan suosiolla laittaa rahaa jemmaan ja ostaa uusi?

Tälle viikolle oli suunniteltu tuhat ja yksi asiaa, joita pitäis saada tapahtumaan, kuten 

työhuoneen remppa (ammattimaalarilla kun siihen menis hurjat pari päivää) mutta se siirtyy TAAS, 

joulua pitäis laittaa kotiin, noh ehkä sitä jotain pientä jaksaa tehhä,

mä nimittäin täällä makaan kuumeessa sohvanpohjalla, TAAS! 

mutta reippaampaa viikonaloitusta teille! :)

-Suvi-

Pohtija

Huoh, viikonloppu oli ja meni. Perjantaina oltiin tosiaan sitä Elastista kattoo ja oli hurjan hauska reissu, ens perjantaina pitäis jaksaa taas rillutella kun ois pikkuiset joulut yhdellä akkaporukalla. Huhhuh! On vähän rankkoja reissuja aina tuommoset biletykset!

Olen taas pohtinut asioita, ja samalla kun aloin kirjottaa tänne näitä pohtimisiani, aloin pohtia kirjoitanko liikaa pohtimisistani.. Mutta päätin, että tämä blogi kertoo minusta, minun elämästäni ja näin ollen kirjoitan tänne juuri sen mikä milloinkin mielenpäällä on!

Asiaan siis, näin eilen siskoani vähän liian pitkän tauon jälkeen ja juttelin sen kanssa mm. työkuvioistamme. Tänään mietin näitä työasioitani ja olemistani yleensäkin. Olen nyt pian 2 kuukautta ollut kotosalla, vielä ei ole tietoa töiden jatkumisesta. Jotenkin mulle on tullut vähän ristiriitaisia fiiliksiä siitä mitä tässä nyt pitäisi tehdä, odotanko hyvillä mielin kotosalla sitä että ne työt mahdollisesti jatkuu jossain vaiheessa vai pitäisikö sitä ryhtyä toimenpiteisiin itsensä uudelleen työllistämiseksi? Jos päätän odotella, kuinka pitkään odottelen, kai sitä pitäisi jokin takaraja tälle lorvimiselle asettaa.. Tai jos haluaisin toimia, niin mitä sitä sitten tekisi? Luulen että tässä maailman tilanteessa ne työtkin olisi jotain mitä sattuisi saamaan, olen kyllä uteliaisuuttani silmäillyt työpaikkailmoituksia, mutta ne eivät ole herättäneet minussa uskoa tai intoa tulevaisuutta kohtaan. Ja sitäpaitsi mun tämänhetkinen työ on ihan hyvä, tai siis se työ mistä olen lomalla. Mutta en mä sitäkään ehkä halua tehdä lopun ikääni...

Ja näistä tämänkaltaisista pohdinnoista pääni alkaa kehittelemään ajatusketjuja, jotka versovat kutakuinkin siten, että alan miettiä "mitähän sitä tekis isona, kun ei huvittais koko lopun ikää kulkea raksalla melkein 100 kilometrin päässä, kauhean epäkäytännöllistä.. Olispa tässä lähellä töitä, mutta mitä töitä, jos sitä kuitenkin asuis jossain muualla.. Ai ja missä muka? Vitsi, jos kuitenkin vaikka jossain missä ois katuvalot, ja sit vois valita makkariin uuden tapetin ku toi nykyne on vähän tylsä.. Olis varmaan aikanaan pitäny opiskella jotain järkevämpää. En ikinä tuu saamaan mitään KIVOJA töitä ja haluan muuttaa POIS TÄÄLTÄ!" Ja ahdistus-paniikki on valmis.. Että ollapa minä kun on tällainen pohtija. Maanantait on kaikkein pahimpia.

Näistä sentään aina selvitään ja viimeistään silloin kun mies tulee kotiin ni se osaa pistää asiat taas oikeinpäin ja voin todeta että mulla on oikeastaan kaikki aika jees :) En tiedä kumpaa mahtaa hirvittää enemmän, minua vai miestäni se tosiasia että 30. ikävuosi ei oo mulla enää kovin kaukana ja se saattaa kuulemma joissain ihmisissä aiheuttaa pientä kriiseilyä.. Seuraavat pari vuotta voi tällä mielenlaadulla käydä aika mielenkiintoiseksi :D Onko muilla ihmisillä tällaisia tuskasteluja vai pohdinko tosiaan liikaa asioita? Ehkä olen pohtija, jolla on liikaa aikaa pohtia itseään.

Kriisitöntä viikkoa teille ;) 

-Suvi-

Verhotuska

Löysin tälläviikolla kodin1:n alelaarista pari anno-merkkistä puuvillaista torkkupeittoa ja mietin mitä niistä tekisin, koska tiesin ettei niille tule käyttöä torkkupeittoina. 

Päätin että niistä tulee verhot meidän vieras- ja työhuoneisiin. Kerrankin sain jonkin HYVÄN verhoidean, Olen ihan tuskassa meidän verhojen kanssa, kun en tiedä millaiset mihinkin pitäis olla ja miten sais tuotua huoneeseen oikeanlaisen tunnelman, verhot on kuitenkin aika iso osa sitä fiilistä ja sisustusta. 

130x170cm kokoisesta kankaasta sain oikein hyvän kokoisen verhon. Noissa huoneissa ei tarvitse pimentäviä tai muutenkaan peittäviä verhoja, joten tein niistä "rullaverho" tyyppiset.

Yläpäähän tankokuja.

Pitsinauhat solmimisnauhoiksi.

Ja tadaa! Siinä se on, hieman saattais vielä silitysrautaa kaivata, mutta fiilis on nyt hyvä. Sekä ylä että alapäässä on puiset harjanvarret tukikeppeinä. Työhuoneeseen tulee sitten samanlainen kunhan se saadaan remontoitua. Sekin olis edessä, luulen että siitä tulee jotain juttua tänne blogin puolelle :)

Olohuoneen verhoja olen vaihdellut nyt viimeaikoina moneen otteeseen, en tiiä millaset verhot siellä pitäis olla, keveät pitkät ja pitsiset vai jonkinlaiset laskosverhot vai mitä? Ehkä ne oikeanlaiset osuu kohdalle sit ku on jaksanu tarpeeks monenlaisia kokeilla :)

Täällä odotellaan myös viikonloppua ihan liitoksista ratkeamaisillaan, on tiedossa Elastisen keikka rakkaitten akkojen kanssa (!!) Fintelligenssiä oon ollu kattomassa mutta tää on eka Elan oma keikka, sit sunnuntaina on taas koirailu päivä, vähän koirakoulua ja pitkästä aikaa pääsen meidän sunnuntai-treeneihin kun ollaan oltu pari viikonloppua reissussa. Jee! Onpas nyt hyvät fiilikset :)

Ihanaa loppuviikkoa teille kans! 

-Suvi-

Sukujuuria ja isänpäivää

Olimme viikonlopun Kainuussa, Ristijärvellä mieheni mummon luona. 

Siellä sijaitsee myös "meidän mökki", eli siis mieheni vanha mummola,

 joka on jossain vaiheessa vilahtanut täällä blogissakin. Mökki ei ole talvikäytössä, vaikka se periaatteessa mahdollista olisikin. Kävimme kuitenkin lauantaina koirien kanssa tarpomassa Pihlajavaaralla, tsekkaamassa että mökillä on kaikki ookoo. Lunta oli jo melko reilusti, moottorikelkan jälkiä siellä täällä, pakkastakin kymmenisen astetta. Ja luonto oli satumaisen kaunis :) Mieheni kysyi ottamiani kuvia katsellessaan, miksi olin ottanut mustavalkoisia kuvia? No ei ne mustavalkoisia ollu, luonnossa vaan ei ole värejä sillä kelillä.

Mieheni suku on tosiaan sieltä Kainuun korvesta kotoisin, vierailemme mummun luona muutaman kerran vuodessa. Mummu onkin oikea teräsmummu, 86v. virkeä ja yksin asuva leskirouva, tykkää meidän koirista hirmuisesti ja lellii niitä aina niin etteivät meinaa kotiin enää meidän matkassa lähteä. Mökki on miehelleni tärkeä paikka, hän on siellä lapsena viettänyt kesiä ja muita lomia, ovat kuulemma joulujakin viettäneet siellä. Harmiksemme matka on vaan niin pitkä ettei ihan harvase viikko tule lähdetyksi, n. 400 kilometriä, reilu 4 tuntia autossa... Työviikon päälle ja sunnuntaina takaisin.. 

Isänpäivää meillä ei paljoa vietetty, omia lapsia ei ole,
mieheni toivotteli puhelimitse hyvät isänpäivät omalleen ja minun osani
oli käydä viemässä kynttilä haudalle.
 Isäni kuoli pari vuotta sitten yllättäen ja isänpäivät on sen jälkeen olleet hieman
 ahdistavia päiviä, mutta olen päättänyt asennoitua asiaan vaalimalla positiiviasia muistoja
 ja olla onnellinen siitä että minulla oli niin mahtava isä.
Tosin näihin aatoksiin ei tarvita edes isänpäivää,
asia käy mielessä edelleen useita kertoja viikossa.

Syvällisistä aatoksista huolimatta, mukavaa viikkoa kaikille!
Ja muistakaa niitä isejä, äitejä ja ystäviä muulloinkin
kuin vain niille kalenteriin raivattuina aikoina!

-Suvi-

Puita puita!

Tarpeeksi selkeästi ilmaisin taas tahtoni kelien suhteen edellisessä postauksessa,
 sillä nyt on pakkasta! Hyvä hyvä! :)

Pakkanen tietää meillä myös puita uuniin. Paljon, useaan uuniin. Joten eilen harrastettiin puiden ajoa juuri remontin pyörteistä selvinneeseen liiteriin. Äiti tuli auttamaan kun lupasin talkoo palkaksi saunotuksen meidän saunassa, edullinen apumies :) Puita oli "kioskissa" eli ulkoliiterissä ja sieltä ne piti kärrätä sisäliiteriin ja ulkona oleva halkokasa siirrettiin kuivumaan "Kioskiin". Se mistä tuo koppi on nimen "kioski" saanut, on minulle hieman mysteeri, jossain vaiheessa siitä vaan alettiin puhumaan kioskina :) Meillä menee vuodessa varmaan reilu 20 mottia polttopuita, joten niitä on jokapaikka täynnä.

Meidän "kioski"

Olemme lähdössä viikonlopuksi Ristijärvelle, missä on mieheni mökki ja mummola. Täytyy lämmittää huushollia valmiiksi, jotta sunnuntaina ei olisi yhtä kylmä kuin viime sunnuntaina kun tulimme Hyvinkäältä, tuvassa oli 11 astetta lämmitä :D Tehtiin tulet uuneihin ja peti sohvalle ja nukuttiin siinä, huonosti ja ahtaasti tosin, mutta makkarissa olis palentunu. Koiratkaan ei suostunu nukkumaan lattialla, vaan molemmat änkes meidän väliin lämpimään.

Täytyy lyödä pökköä pesään ja pakata lämmintä mukaan Kainuuseen, siellä on kuulemma lunta ja pakkasta, joten täytyy varautua talviseen meininkiin :)

Ihanaa ja lämmintä viikonloppua kaikille! 

-Suvi-

Vettä ja kuraa

Meillä sää on ankea, vettä sataa, on harmaata ja kuraista. Tällaisessa kahden rymykoiran perheessä kuran määrä konkretisoituu monta kertaa päivässä kun koirat käy pyörähtämässä ulkona ja joka reissun jälkeen käydään tassupyykillä kylppärissä, joka on sitten myös juuri sen näköinen että siellä on käynyt kaksi pitkäkarvaista, korvista hännänpäähän rapaista koiraa vähän kaunistautumassa... Huoh..

Noh, kaikesta tästä harmaudesta ja ankeudesta huolimatta on toiveikas olo. Ei voi tulla samanlaista talvea kuin viimevuonna! Eihän? Kyllä kohta tulee lunta ja pakkasta, tuleehan?? Varovaisen optimistisesti yritän suhtautua tulevaan talvikauteen.

Viimeviikko hurahti Etelä-Suomessa pienissä remppahommissa, olin kälyn perheen luona loisimassa koko viikon ja samalla fiksailin vähän seiniä uuteen uskoon. Tuli paljon vaaleaa raikasta pintaa, nuhjuisen tapetin tilalle :) 

Luovuin myös yhdestä "en oo koskaan"-pelin valttikorteistani, matkustin nimittäin junalla ekaa kertaa elämässäni (kyllä, en siis oo koskaan aiemmin ollut junassa. Outoa, eikö?) Tiedättehän "en oo koskaan"-pelin? Osallistujat kertovat asioita itsestään joita ei oo koskaan tehnyt, mutta muut todennäköisesti ovat. Tälläerää jouduin siis ihan omin pikku aivosoluin vaihtamaan Helsingissä bussin junaan ja sillä köröttelin määränpäähäni. En edes eksynyt :D Kyllä sitä välillä tuntee itsensä niin maalaiseksi!

Nyt kun olin viikon pois kotoa, on huusholli sen näköinen, että isäntää ei oo kauheasti kiinnostanut siivota ja järjestellä paikkoja, joten se olisi nyt edessä! Koiratkin on ollut viikon treenilomalla, tänään nähdään mitä tuo tauko on tehnyt niiden innolle. Kävin myös ostelemassa vähän askartelutarvikkeita, kunhan ensin saadaan perusasiat urilleen, voidaan aloittaa joulu- ym. askartelut. Muutaman lahjan aion tänä vuonna tehdä ja lahjoittaa, mutta ei niistä enempää, jos asianosaiset vaikka käyvät täällä lukemassa ni ei mene ylläri pilalle :)

Mukavaa viikkoa!

-Suvi-