Juhannuksen taikaa

Meidän juhannuksessa ei ehkä sen erityisemmin taikoja tapahtunut, 

mutta rauhallinen ja onnistunut keskikesän juhla oli!

Olimme viettämässä juhannusta Kainuussa, mieheni mökillä. Mukana viikonloppua viettämässä oli meidän karvalapset, sekä siskoni perheensä kanssa. 

Sää suosi yli odotusten, mitään kesähellettä ei ollut, mutta aurinko paistoi lähes koko viikonlopun (paria vesikuuroa lukuunottamatta). Saatiin ulkoiltua..

'

..levättiin hyvin..

..ja kokkailtiin maailman ihanimmassa keittiössä. Jostain 50-luvulta peräisin olevat keittiökalusteet ovat mielestäni niin sympaattiset, että voisin ottaa ne vaikka itselleni! Kokonaisuuden kruunaa hirsipintaiset seinät ja alkuperäiset ikkunat..

Se on vaan niin ihana! :)

Milakin pääsi käymään yläkerrassa, 

minne johtavien tikkaiden ansiosta sinne ei koirat yleensä pääse. 

Muut rakkaat pysyköön anonyymeinä :)

Toivottavasti teilläkin oli onnistunut juhannus.

Vielä pari viikkoa töitä ja sitten on kesäloma! 

(Tosin vain reilun viikon mutta silti: JEE!)

-Suvi-

Instagram

Yläkylän tuuliviiri on nyt myös instagramissa nimellä @ylakylantuuliviiri. 

Sinne ilmestyy yksittäisiä kuvia elämän ja arjen varrelta, 

ehkä vähän juhlastakin :)

 Tervetula seuraamaan! 

Ja muista myös facebook (klik!)

sielläkin loogisesti nimellä yläkyläntuuliviiri.

-Suvi-

Kesän kukkasia

Mistähän se johtuu että ihmiset inhoavat lupiineja? 

Mun kotipaikassani niitä oli aina tooodella paljon ja minä rakastin niitä, 

rakastan edelleen. 

 Minusta ne on aina ollut kauniita, monine eri väreineen ja ilmestymisellään viimeistelleet kesän tulon. Joskus lapsena kerättiin niistä noita kukkia irralleen ja koristeltiin hiekkateitä ja kuivaneita siemenkotia käytettiin leikkimökin keittiössä herneinä.  

Meidän pihassa odottelen aukeavaksi pionia, joka kukki viimekesänä aivan upeasti! 

Niputin sen narulla, ettei oksat kaadu kun kukat alkavat aukeamaan. Nokkosia en ole hennonut heittää pois jos ne vaikka päätyisivät pataan tässä joku päivä. 

Lumipallokin kukkii, tosin puolet pensaasta on kuollut. Kuivuneet karahkat sojottaa kohti taivasta. Mistähän sekin johtuu ja mitä sille voisi tehdä? Ajattelin syksyllä pistää sen matalaksi ja jännityksellä odottaa ensi keväänä josko se sieltä vielä nousisi. Voikohan sille tehdä niin? 

Vaatii varmaan tää mun viherpeukalo vielä harjoitusta. Kasvimaalla sentään on elämää, herneet nousevat hurjaa vauhtia, salaattia taitaa tulla reilusti, kukkakaali on tehnyt jo melkoisia taimia. 

Olisipa juhannuksen jälkeen kunnon kesäkelit ni saisi myllätä tuolla ulkona puuhailemassa iltamyöhään :)

-Suvi-

Ohjelmassa ongintaa

Kävimme siippani kanssa tässä joku aika sitten kesän ekalla onkireissulla ja huh minkälainen ilta sattuikaan! Aivan lumoavan upea, tyyni järvimaisema jossa hiljalleen liikkui sumupilviä...

...välillä näkyvyys peittyi lähes kokonaan...

...ja välillä sumuverho vetäytyi rannan metsiköihin .

Yhtään kalaa ei saatu koko reissulla, 

mutta luulen että muutamaa särkeä mahtavampi saalis 

oli yhteinen aika, hyvä fiilis ja nämä kuvat :) 

Me pakenemme kainuun korpeen viettämään juhannusta yhdessä siskoni perheen kanssa.

Ihanaa keskikesän juhlaa tasapuolisesti kaikille! 

Pitäkää hyvä fiilis yllä ja olkaa varovaisia! 

-Suvi

Alkukesä Yläkylällä

Hei vaan! Hengissä ollaan vaikka täällä ei ole liikehdintää näkynyt. Luen itse blogeja edelleen ja pidän niistä suunnattoman paljon! On mukava lukea hyvin tehtyjä blogeja ja etenkin kun tietää miten ison vaivan niiden pitäjät näkee bloginsa eteen.

Mutta mitäpä tänne, kevät meni hurjaa vauhtia, kesä tuli täysin yllättäen! Kaikkialla on niin ihanan vehreää, tuoksut on mitä huumaavampia ja hyviä ilmojakin on ollut paljon.

Koirien kanssa elämä on sujunut lupsakasti, vähän treenaten ja välillä hellepäivistä uimalla nauttien. Lilin kanssa treenataan tokoa, ja ehkä ollaan hieman edistyttykin, mutta ei meistä vielä syksyllä kokeeseen ole :D Milan kanssa lopetin tokossa käynnin, koska vanhalla rouvalla tuntuu olevan motivaatio-ongelmia, joten keskitymme tekemään vaan erilaisia hassuttelu temppuja, ilman vakavaa puurtamista. 

Pihaa on myllätty melko huolella. Viimevuonna tekemättömäksi jäänyt kasvimaa on nyt valmis, tosin aika pienellä valikoimalla vielä, peruna, porkkana, salaatti, herne ja mausteita; oregano, minttu ja lipstikka.

Suurena haasteena tässäkin on koirat, pitäisi olla kunnon aidat etteivät pääsis tallomaan kylvöjä. Saa nähdä nouseeko sieltä mitään, on sen verran tassun jälkiä porkkanapenkissäkin :D

Mansikat saivat ensikodikseen puunrungot terassin reunalla, täytyy laittaa ne syksyllä kasvimaan reunaan talvehtimaan.

Kukkapenkkejä on myllätty pitkin pihaa. Haasteita pihan suunnitteluun tuo monen monet kannot, joita piha on täynnä, enkä oikein keksi miten niitä voisi hyödyntää. Ne on pitkin pihaa, siellä täällä, eikä jokaisen juureen voi jotain istuttaa tai laittaa kukkapurkkia päälle. Vai voiko? 

Sitten se terde. Haaveilimme siitä jo viimekesänä ja nyt saimme sen vihdoin valmiiksi. Pari viikkoa sitten se täydentyi vielä tuolla seinämällä, jonka mieheni askarteli mökin vanhoista väliovista. Nuo harmaantuneet pystyparrut on myös mökiltä, kuistista jonka lumikuorma oli kaatanut viimetalvena.

Kivet tuohon ympärille on roudattu naapurin pellosta. Tämä mäenpäälinen, missä asumme on mielestäni ehkä maailman kivisin paikka. Tuo pientä lisämaustetta kukkapenkin tekoonkin ku ihan sama mihin lapionsa lyö, ni kiviähän sieltä löytyy. 

Kuistilla on kasvamassa myös chiliä, sain taimia rakkaalta ystävältäni, joka oli itse viimekesäisistä chileistä tallettanut siemeniä ja kasvattanut taimet. Saa nähdä tuottavatko ne satoa.

Kesä kuluu Yläkylällä leppoisasti, alkuviikon olemme koirain kanssa kolmestaan ja loppuviikolla talossa on myös isäntä paikalla, mikä on ihan parasta! Vielä neljä kuukautta reissutöitä.. Toivottavasti sitten ilmenee jotain parempaa tekemistä Keski-Suomesta! :D 

Ollaan kuulolla! 

-Suvi-