Welcome!

Welcome!

torstai 7. tammikuuta 2016

UUSI OSOITE!

No nyt sen viimeinkin saa kertoa, eli Yläkylän uuden virtuaalikodin osoitteen!
Yläkylä muuttaa siis 7.1.2016 osoitteeseen stoori.fi/ylakylantuuliviiri.

 
Stoori.fi on keskisuomalainen oyj:n lanseeraama uusi blogiportaali, johon valittiin n. 100 Keski-Suomessa majailevaa bloggaajaa kirjoittelemaan kuka mistäkin. Minä aion pysyä ruodussani ja Yläkylän tuuliviiri jatkaa samoilla linjoilla kuin tähänkin asti kirjoittaen arjesta, kodista, koirista ja elämästä yleensä.
 
 
Niin, ja siitä vauvasta... Meille tulee vauva! Kesäkuussa hän syntyy ja tulee mullistamaan meidän elon ihan toden teolla. Kaikki on ollut tosi hämmentävää ja vieläkin tilanteen todellista ymmärtämistä odotellaan :D



Postauksen kuvat on nyt vielä vaiheessa olevasta vauvan huoneesta, toimistokalusteet raivattiin tässä yks päivä pois, mutta tuo sohvakalusto odottaa vielä kyytiä mökille. Kaappeja on tyhjennetty ja pinnasängyn paikkaa suunniteltu :)

Käykäähän kurkkaamassa sitä uuttakin osoitetta :)
Ihanaa tammikuuta!

-Suvi-

 

torstai 17. joulukuuta 2015

Elonmerkkejä ja muuttosuunnitelmia

Noin meni kesä ja syksy ja talvessa ollaan.
Yläkylällä on paiskittu töitä ja otettu vastaan uusia tuulia  ja opeteltu elämään niiden kanssa.
 Elokuun lopussa yksi suuri muutos astui voimaan kun meille muutti silloin pienenpieni n.5 kilon karvapallero, Jippo. Jippo on belgianpaimenkoira tervueren, olimme valmistautuneet suoranaiseen tuhoon, piinaan ja taisteluun, ja nyt herran ollessa 5,5kk vanha, 18kg ja 60cm, voi kevyesti huokaista, sillä suurin osa kauhuskenaarioista on toteutumatta ja yksinkertaisesti voin vaan rakastaa tuota ötökkää. Mainio tyyppi! :)
 
Jippo 8viikkoa
 
Jiposta tullaan varmasti kuulemaan vielä, mutta on tässä muutakin muutosta luvassa, nimittäin Yläkylän tuuliviiri muuttaa tammikuussa. Me emme siis fyysisesti muuta mihinkään, tänne korpeen on tuppeuduttu ihan kunnolla, mutta blogi muuttaa uuteen osoitteeseen. Valitettavasti tarkemmin siitä saan infota vasta vuoden vaihduttua, mutta näin etukäteistiedoksi kaikille.
 
 
Eli syödään jouluna hyvin, otetaan uusi vuosi vastaan leppoisissa tunnelmissa ja tammikuussa isketään tallaa pohjaan ja aloitetaan ihan (tai ainakin lähes) puhtaalta pöydältä. Uusi osoite, vähän uutta perspektiiviä elämään ja lisää uutisia.
 
Ihanaa loppuvuotta <3 <3
 
-Suvi-

torstai 21. toukokuuta 2015

Jännän äärellä

Vaikka meillä ei helteitä oo vielä ollutkaan, voisin hieman ajatella jo että on kesä. Kasvihuone on valmis ja odottelee asukkejaan, en tosin tiedä miten saan tomaatintaimet hengissä sinne asumaan, koska ensimmäisellä ulkoilukerralla 3 niistä heitti jo veivinsä :( Onneksi niitä on aika monta vielä !
 
 
 
Ollaan oltu isännän kanssa molemmat kotona parisen viikkoa ja saatu taas hommia vähän etenemään, tosin kuten omakotitalossa, aina on jotain hommia rästissä. Kasvimaata pitäisi vielä vähän kohentaa, jotta saatais sinne kasvikset kasvamaan. Niin ja koira-aita pitäis korjata. Se kaatui takapihan metsästä viimekesänä kun myrsky kaatoi yhden koivun sieltä. Ei sillä että tuo meidän spanielivanhus sieltä karkaisi mihinkään, mutta jos kaikki taivaankappaleet on oikeissa asennoissa, meille tulisi uusi karvavauva syyskuussa! Olen löytänyt melko huipun pentueen, joka syntyy heinäkuussa ja menen nyt kesäkuun alussa esittäytymään kesvattajalle ja toivon että hän näkisi minussa potentiaalia tuollaisen koiran ihmiseksi. Koira olisi siis belgianpaimenkoira, tervueren tai groenendael, pentueeseen voi syntyä kumpia vain. Pentujen suku on vahvaa Suomen ja maailmankin huippukäyttökoiria, joten ei ole ihan sanottua että sieltä saa pennun. Varsinkaan ensimmäiseksi käyttökoiraksi. Mutta pidellään peukkuja! :)
 
Kuva lainattu Offline's kennelin nettisivuilta, kuvassa uros Offline's Yes Yes, josta tulisi havittelemani pennun isä.
 
Jännittävää kevättä, vai kesääkö se jo oli? ;)
 
-Suvi-

maanantai 11. toukokuuta 2015

Ah, mikä ihana kevät!

On ehdottomasti parhaita hetkiä vuodessa se, kun koivikot alkaa vihertää, pihassa voi todeta että ruohonleikkurin saa pian kaivaa esille, grillissä on tirissyt ensimmäiset pihvit ja kukkapenkit alkaa näyttää taas joltain muulta kuin kasalta multaa ja kuolleita kasvinosia.
 
Sain eilen isot kasat erilaisten perennojen juurakoita tuttuni pihasta, ja nyt on operaationa saada niille kaikille hyvä koti meidän pihapiiristä. En enää ihan muista mitä kaikkea siellä oli, mutta se selviää kesemmällä sitten! :D
  

Käytiin myös kesän ekalla veneretkellä :) Aivan mahtava sää oli!!
 

Ihanaa äitienpäivää! 

-Suvi- 

torstai 30. huhtikuuta 2015

Vappua!

Hauskaa vappua kaikille!
 
Meillä se menee ohan kotosalla grillaillen ja chillaillen. JOS lumet sulaa grillin päältä ennen iltaa..

 
 
 
  Huomenna on jännä päivä, ensimmäinen itse järjestämäni palveluskoirakoe alkaa klo 13 ja seurakavereista moni osallistuu tuohon kokeeseen ja todennäköisesti heillä jännitys on vielä hurjempi!
 
 
Lauantaina on yhdet nelikymppiset juhlittavana, joten eiköhän sitä silloin saa juhlia tän vapunkin edestä. Joten ei muutakun korkkarit kattoon ja lupsakkaa pitkää viikonloppua!
 
 
-Suvi-

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Yhteydet pelaa taas!

Täällä on oltu melkein viikon verran lähes täysin vailla nettiyhteyttä! Puhelin on välillä ottanut yhteyksiä ulkomaailmaan, mutta tietokone ei nimeksikään. No, onneks on ollu muutaki tekemistä kun koneella roikkuminen. Fiksailin meidän kuistin kun lämpötilat nousi tarpeeksi :)
 
 
 
Nyt ei auta kuin odotella lämpimiä kesäaamuja niin voi kuistin sohvannurkassa hörppiä aamukahvit.
 
 
 

Kasvihuone on myös kohta harjakorkeudessa, tänään hyisenä aamuna ei tunnu siltä, että kohta siellä tomaatit kypsyy ja kurkut kukkii!
 
 
Ihanaa viikonloppua!
 
-Suvi- 

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Kaikki ne pahat ajatukset

Uusimmassa kotivinkissä oli juttu turhasta murehtimisesta ja kuinka siitä voi päästä eroon ja koska olen omassa elämässäni tällaisilla alueilla yrittänyt kehittää itseäni viime vuosina, inspiroi tuo juttu pohtimaan vähän täälläkin noita asioita. Oon huomannut, että tämän blogin kirjoittaminen on jotenkin hieman terapeuttista. Tilitän tänne tosiaan välillä kun mieli on paha ja yleensä se on kyllä helpottanut fiiliksiä. Ehkä kun asioita länttää tekstinä tähän ruudulle, pääsee niistä hieman kauemmas ja ne eivät näytäkään enää niin pahoilta ja suurilta.

 
 
Olen siis parin viimevuoden aikana pohtinut paljon omien mielialojeni heittelyitä ja opetellut hillitsemään niitä gozilla-kohtauksia mitä varmaan kaikki (naiset) välillä saa..? Eikö?
No, minä ainakin sain.
Vielä parisen vuotta sitten, ja varsinkin joskus 6-7 vuotta sitten olin ehkä jossain ihme myöhäisteini iän huuruissa vielä. Jos asiat ei menny niinkun olin halunnut, hermo meni, päreet ja käämit paloi, pelihousut repesi.. Ja niin edelleen. Ehkä osa aikuistumista on ollut se että enää en ihan sellasia kierroksia saa koneeseen, ainakaan joka viikko ;)
Jossain vaiheessa pääsin hermoromahdusten niskanpäälle, kun olin ensin tiedotanut ettei niin voi jatkua. Välillä on hankaluuksia edelleen siinä kohdassa kun alkaa raivotuttaa ja pitäisi muistaa vetää pari pitkää henkäystä ja puhua normaalilla äänellä. Enkä siinä aina onnistukaan, eikä se haittaa. Mutta selvästi olen osannut osan kiukusta laannuttaa, ja kyllä sitä aika takakireä tulee välillä oltua, mutta sen osaa nykyään purkaa enemmän puhumalla kuin itkupotkuraivareilla.


 
Toinen mielen pahe on murehtiminen. Murehtiminen asioista joille ei voi tehdä mitään, murehtiminen siitä mitä muut minusta tai mistäkin asiasta ajattelee. Olen jostain kehittänyt itselleni hieman heikohkon itsevarmuuden, jolla on osuutta sekä tähän murehtimis- että tuohon hermojen menetys asiaan. Onneksi olen kuitenkin kasvanut tässäkin asiassa ja oppinut tiedostamaan turhanpäiväistä murehtimista ja saanut patisteltua itseäni olemaan vähän reippaampi :) Joudun ihan tietoisesti välillä pysähtymään joidenkin asioiden äärelle ja pinnistelemään jostain mielen syövereistä sen OMAN mielipiteen ja tuntemuksen siitä mikä olisi minusta paras vaihtoehto. Tietoisesti olen myös oppinut työntämään pois mielestäni niitä asioita, joille en voi tehdä mitään, joten turha niitä on murehtiakaan sen kummemmin.
Se, mitä muut minusta ajattelee, on onneksi myös jäänyt vähän toisarvoiseksi asiaksi viime vuosina, olen edelleen vähän ylikiltti ja mieluummin hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, mutta tiedän että ympärilläni on kourallinen sellaisia ihmisiä, joista tiedän että he tuntevat minut ja jos joskus tötöilen, se ei vaikuta meidän väleihin.


Ensi viikolla tulee mittariin 28-vuotta. Vaikka olo on välillä kuin 18-vuotiaalla, on sitä onneksi hieman jo aikuistunutki, mutta kasvu jatkuu, ehkä mä vielä jonain päivänä oon tosi "zen" ;D Tyyni ja rauhallinen, tyytyväinen ja onnellinen. Ja useimpina hetkinä oon jo. Välillä käyn hakemassa oikeanlaista asennetta hidasta elämää-sivustolta, se on täynnä ajatuksia herättäviä kirjoituksia elämästä ja armollisemmasta itsensä kohtaamisesta, itsensä kehittämisestä sekä rauhallisesta ja tyynestä elämäntyylistä.

 
Tällähetkellä olen kiitollinen siitä, että vaikka tämä alkuvuosi on ollut melkoista vaikerointia, en ole menettänyt positiivisuuttani ja optimismia tulevaisuutta kohtaan! En ole (toivottavasti) liiaksi syyllistynyt ruikuttamiseen vaan pystynyt aina sanomaan että kyllä se tästä, kohta helpottaa. Ja kiitollinen olen myös siitä, että nyt todella helpottaa! Nimittäin neljän viikon jälkeen, Milan häntäamputaatio on vihdoin alkanut näyttämään paranemisen merkkejä! Jos ei tilanne olisi nyt alkanut edistymään, olis uusi leikkaus edessä tämän viikon lopulla, mutta nyt kädet kyynärpäitä myöten ristiin että paraneminen nyt etenee, eikä takapakkia tule enää! Niin ja se millä tämä käänne tilanteeseen saatiin, oli hunaja. Jep, hunajavoide nimeltä vetramil, sanoinkin isännälle yks päivä että ihan sama mikä naarmu tai haaveri tolle koiralle tulee enää ikinä, niin hommaan sangollisen vetramiliä ja dippaan koko ötökkää siinä vaan :)


Kaivelin kesäkuvia vähän mieltä lämmittämään, kohta on taas lämmin! Hugs and love!
 
-Suvi-